Matcha–seesami -babka | Matcha black sesame babka

Vegaanisen pullan tekeminen ei ole vaikeaa (minullakin on blogissa jo useampi pullaresepti). Rypsiöljy tai maidoton margariini korvaa voin mainiosti ja kasvimaidoissakin on mistä valita. Pullataikina onnistuu ihan hyvin kokonaan ilman kananmunaa, joten aikaisemmissa resepteissä olenkin vain jättänyt sen pois. Vaikka kananmuna ei olekaan leivonnaisen onnistumisen kannalta välttämätön, se parantaa taikinan rakennetta ja ilman sitä pullasta saattaa tulla tiivistä ja leipämäistä. Tässä reseptissä kokeilin kahta uutta tekniikkaa, joiden avulla vegaanipullasta tuli todella pehmeää ja kuohkeaa.

Ensinnäkin korvasin kananmunan aqua faballa, joka on kikherne- tai paputölkin proteiinipitoista nestettä tai kotona kypsennettyjen papujen keitinvettä. Laitoin aqua fabaa taikinaan samassa suhteessa kuin alkuperäisessä ohjeessa oli kananmunaa. Lisäksi kokeilin aasialaista tang zhong tekniikkaa, jossa pieni osa taikinan jauhoista keitetään kiisselimäiseksi seokseksi ennen taikinaan lisäämistä. Jauhojen esikypsentämisen ansiosta leivästä tulee mehevämpää ja se säilyy tuoreena pidempään. Mielestäni molemmat kikkailut kannattivat, sillä tästä taikinasta tuli pehmeimmät  vegaaniset pullat ikinä :)

Maustoin pullataikinan matchalla ja leivoin sen pullapitkoksi (tai babkaksi, jos sitä niin haluaa kutsua), jonka täytin mustista seesaminsiemenistä ja makeasta adzukipaputahnasta tehdyllä tahnalla. Vihreä tee, mustat seesaminsiemenet ja adzukipaputahna ovat japanilaisten jälkiruokien yleisimpiä makuja, joten tämä babka on yhdistelmä aasialaisia ja länsimaisia leivonnaisperinteitä :)

Bánh Xèo

Vietnamilaisten bánh xèo -kreppien resepti on ollut odottamassa tietokoneeni kovalevyllä jo tovin ennen kuin sain naputeltua sen postaukseksi asti. Ne olivat kuitenkin liian herkulisia, että olisin voinut jättää ohjeen jakamatta täällä blogissa :)

Suolaiset bánh xèo -krepit ovat vietnamilaista katuruokaa parhaimiillaan. Kreppitaikina on tehty riisijauhoista ja siinä on nesteenä kookosmaitoa ja olutta, mikä tekee kuumalla valurautapannulla paistetuista krepeistä extrarapeita. Bánh xèot on usein täytetty lihalla tai katkaravuilla mutta nämä vegeversiot on täytetty suolaisenmakealla munakoisolla, pikkelöidyillä porkkanoilla, mungpavun iduilla ja tuoreilla yrteillä. Valmiit bánh xèot kietaistaan salaatinlehteen ja nautitaan  karamellisoidun chilikastikkeen kera.

Tämän ruuan valmistaminen on hyvä aloittaa jo edellisenä iltana, jotta pavut kerkeävät liota, porkkanat marinoitua ja kastike maustua ennen tarjoilua. Näiden esivalmisteluiden jälkeen bánh xèot valmistuvat kuitenkin sukkelaan ja ne ovat parhaimmillaan heti paistamisen jälkeen :)

Tanskalainen ruisleipä | Nordic rye sourdough

Tanskassa ruisleipä on tiivis ja jykevä, siemenillä ja jyvillä ryyditetty, hapanjuureen tehty vuokaleipä. Siitä saa tehtyä ihan parhaat aaamupalaleivät tai lounaseväät, sillä se on paitsi maukasta myös täyttävää. Leivän teko vaatii aikaa, mutta tuloksena on on viljaisa, maukas ja terveellinen leipä, joka peittoaa kaupan ruisleivät mennen tullen :).

Tämä resepti on pitkän tuotekehittelyn ja googlailun tulos. Viime kesänä tein 5–6 enemmän tai vähemmän epäonnistunutta ruisleipää, minkä jälkeen kyllästyin ja unohdin koko projektin moneksi kuukaudeksi. Silloin yleisin ongelmani oli se, että leipä kohosi mukavasti uunista, mutta romahti paistamisen loppuvaiheessa. Lisäksi leipä oli usein taikinaista sisältä, mikä tosin johtui siitä, että en malttanut antaa sen jäähtyä tarpeeksi kauan ennen leikkaamista. Sitten löysin tämän mainion ohjeen, jossa ruisleivän valmistusvaiheet oli selitetty seikkaperäisesti ja gramman tarkkuudella. Muokkasin alkuperäistä ohjetta siten, että suurensin sitä 30 % ja lisäsin siihen kokonaisia rukiinjyviä. Alla on ehdotettu aikataulu leipomiseen. Ohjeesta tulee iso 2 kg painava vuokaleipä. Jos käytät tavallisen kokoista leipävuokaa, pienennä reseptiä kertomalla kaikkien ainesosien määrä 0,77 (esim. 65 g juurta -> 0,77 x 65 g = 50 g).

Chili-suklaakeksit | Roasted cocoa and chili oil cookies

Jos tykkäät syödä suklaasi mieluiten lempeän ja makeana maitosuklaana, nämä keksit eivät ole sinua varten. Sen sijaan, jos korkea kaakoprosentti on sinulle hyvän suklaan mitta ja pidät hienovarisesta chilin poltteesta, suosittelen testaamaan tätä ohjetta.

Käytin näissä chilisuklaakekseissä kaakaojauhetta, jonka paahdoin uunissa ennen leipomista. Pitkäänkestävä paahtaminen alhaisessa lämpötilassa aiheuttaa kaakaon sisältämien proteiinien ja sokerien välillä maillard-reaktion, joka muuttaa kaakaojauheen makua intensiivisemmäksi ja täyteläisemmäksi (lähde Chefs Steps). Samainen makua maillard-reaktio tapahtuu myös esimerkiksi, kun sipuleita karamellisoi hitaasti pannulla.

Koristelin valmiit keksit chiliöljyllä notkistetulla tummalla suklaalla ja merisuolahiutaleilla. Nämä makeansuolaiset ja mausteiset keksit eivät ehkä ole kaikkien mieleen, mutta minua niiden kompleksinen maku miellytti :)

Sitrus–unikonsiemen-keikauskakku | Citrus upside down poppy seed cake

Appelsiinit ovat nyt sesongissa ja tässä kakussa on niitä kahdessa muodossa: mehuna ja pyreenä, joka tehdään kokonaisena soseuteusta hedelmästä. Koska pyreessä on mukana myös hedelmän aromikas kuori, se tuo kakkuun voimakkaan sitruksisen maun. Appelsiinin lisäksi kakussa maistuu tuore inkivääri ja jauhetut unikonsiemenet. Unikonsiemeniä on kakussa yhtä paljon kuin jauhoja, minkä ansiosta kakkupohja on lähes musta. Sen lisäksi, että appelsiinin ja unikonsiemenet sopivat makujensa puolesta hyvin yhteen, niiden yhdistelmiselle oli myös visuaalinen peruste: mielestäni oranssinpunaiset hedelmäviipaleet nimittäin näyttävät tosi kauniilta tummaa kakkua vasten :)

Papu–fenkolikeitto | Fennel and white bean soup

Minulle tammikuu on keittojen aikaa. Mielestäni ihan parhaita ovat papu- ja linssikeitot, jotka nautitaan hyvän leivän kanssa.  Ne ovat yksinkertaista maukasta ruokaa ja niiden maku vain paranee uudelleenlämitettäessä.

Tämän keiton päämaut ovat fenkoli ja sitruuna. Sitruunaa on keitossa kolmessa muodossa: mehuna, raastettuna sitruunankuorena ja hienonnettu suolasitruunana. Yhdessä ne tuovat keittoon intensiivisen ja raikkaan sitruksisen maun, joka pelaa hyvin yhteen aniksenmakuisen fenkolin ja mietojen papujen kanssa. 

Linssipyöryköillä täyteyt pitat | Pita with lentil koftas

Nämä Lähi-idän maustein maustetut linssipyörykät ovat tosi hyviä sellaisenaan mutta sitruunaisessa tahinikastikkeessa paistaminen nostaa ne aivan uudelle tasolle. Kirpeä mutta kermainen kastikke on myös aivan omiaan pitaleipien väliin laitettavaksi.

Tähän tahinikastikkeeseen kannattaa käyttää vain sellaista tahinia, jonka mausta tykkää. Olen huomannut, että tahineissa on isoja eroja, vaikka ne om tehty vain yhdestä ainesosasta: seesaminsiemenistä. Kuorimattomista siemenistä tehty tahini on tummaa, hieman kitkerää ja paksua kun taas kuorituista siemenistä tehty tahna on vaaleaa, miedon makuista ja selvästi ohuempaa. Tumma tahna voi olla parempaa leivän päällä mutta tähän kastikkeeseen suosittelen käytettäväksi kuorituista siemenistä tehtyä vaaleaa tahinia.

Yllättäen se, ovatko seesaminsiemenet kuorittuja vai eivät, ei kuitenkaan ole ainoa tahinin makuun vaikuttava tekijä. Jotkut tahinit maistuvat minun suussani jotenkin tunkkaisilta ja elttaantuneilta. SEn sijaan parhaissa tahineissa on vain selkeä seesaminsiemenien paahteinen maku. Oma suosikkitahinimerkkini on Olympos ja olen ostanut sitä Kalasataman Ararat Bazaarista (ei maksettu mainos :) ).

Sichuanilainen ramen | Sichuan ramen

Viime aikoina olen ollut inspiroitunut kiinalaisesta ruokakulttuurista, joka vaikuttaa häkellyttävän laajalta ja monipuoliselta. Innostukseni on peräisin (kuten yleensäkin!) muista ruokablogeista, esimerkiksi Lady and Pups -, The Woks of Life -, Madame Huang's Kitchen ja China Sichuan Food -blogit ovat olleet hyviä luettavia. Erityisesti  Woks of Life -blogin raaka-aine- ja maustesanasto sekä ruuanlaittotekniikoiden esittely ovat olleet oivia apuvälineitä kiinalaiseen kokkaustaitoon tutustumisessa.

Tämä nuudelikeitto hakee makuja sichuanilaisesta keittiöstä ja se on mukailtu vegeversio  tästä Lady and Pups -blogin reseptistä. Keiton juju on sen maukkaassa liemessä. Liemi on tehty uunissa paahdetuista kasviksista ja siinä on myös kuivattujen siitakesienten liotusvettä. Lisäksi liemessä on mausteena myös kuivattuja luumuja, kombu-merilevää, tähtianista ja laakerinlehtiä. Ne lisäävät liemen makuun tiettyä syvyyttä, joka saattaa joskus puuttua kasviperäisistä keitoista. 

Maukkaan liemen lisänä on sienistä ja sipulista tehty kasike, joka on maustettu kahdella kiinalaisella maustetahnalla: suolaisen makealla tian mian jianglla (engl. sweet bean sauce ) ja tulisella douban jianglla (engl. chili bean paste). Niitä kannattaa etsiskellä aasialaisia elintarvikkeita myyvistä kaupoista. Tian mian jiangin voi korvata hieman makeammalla hoisin-kastikkeella ja douban jangin  korealaisiella gochujanglla mutta suosittelen kokeilemaan alkuperäisiä ehdotuksia, jos niitä vain on saatavilla. Itse ostin molempia ensi kertaa tätä ruokaa varten ja tykästyin niiden makuun siinä määrin, että niistä taitaa tulla osa jääkaappini maustekastikkeiden vakioarsenaalia :)

Chai-persimonkakku | Chai persimmon cake

Tänä syksynä lempijuomani on ollut masala chai, intialainen mausteinen teelatte. Tämän postauksen resepti on kuin masala chai syötävässä muodossa, sillä tein kakun, jossa on mustaa assam-teetä, kanelia, inkivääriä, muskottipähkinää ja kaardemummaa. Musteiden ja teen lisäksi kakussa on soseutettua persimonia, joka tekee kakusta mehevän ja korvaa osan sokerista ja rasvasta. Kakussa on myös teessä pehmitettyjä keltaisia rusinoita sekä paahdettuja saksanpähkinöitä makua ja suutuntumaa tuomassa. Kakku on verrattaen vähäsokerinen, joten kandeeratut saksanpähkinät ja sitruksinen tahini-kuorrute sopivat siihen hyvin ilman, että kokonaisuudesta tulee äklömakea.

Tämä kakku on sesonkiruokaa monessa mielessä, sillä persimonit ja sitrukset ovat nyt parhaimmillaan ja lisäksi kakun mausteiset maut tuovat mieleen joulupiparit. Se onkin omiaan pikkujouluihin ja muihin iltateetunnelmointeihin :)

Thai Massaman curry

Pähkinäinen massaman curry on vakiotilaukseni thaimaalaisissa ravintoloissa. Vaikka se on thai-curryistä miedoin, se ei suinkaan ole mauton. Hyvässä massaman curryssä kookosmaidon kermaisuus, palmusokerin makeus ja tamarind-tahnan kirpeys ovat tasapainossa lämmittävien mausteiden ja raikkaiden yrttien kanssa. Kotioloissa autenttisimpaan lopputulokseen pääsee, kun kastikkeen pohjana olevan currytahnan tekee itse. Se vaatii todennäköisesti mausteidenhakureissun aasialaisia elintarvikkeita myyvään kauppaan mutta vaivannäkö kannattaa, sillä currysta tulee takuulla aromikkaampaa kuin valmiita currytahnoja käyttämällä :)

Ruissuurimosalaatti sienillä ja ruusukaaleilla | Rye salad with mushrooms and brussels sprouts

Tykkään tosi paljon erilaisista viljasalaateista, sillä ne ovat maukasta ja melko nopeasti valmistuvaa arkiruokaa, johon voi laittaa melkein mitä vain sesongin kasviksia. Ruuan valmistumista nopeuttaa eteenkin, jos voi käyttää jo valmiiksi kypsää viljaa, sillä täysjyväsuurimoiden kypsymisessä voi mennä tovi. Usein onkin hyvä idea keittää kerralla isompi satsi viljaa, jolloin sitä riittää useamman aterian tarpeisiin.

Useimmiten viljasalaatit tulee tehtyä täysjyväriisiin tai ohraan, mutta ruissuurimot ovat uusi suosikkini. Ruissuurimoissa on monia muita viljoja voimakkaampi maku ja niissä säilyy keittämisenkin jälkeen mukava purutuntuma. Kiinteä rakenne on hyvä asia myös esteettisesti, sillä keitetyt ruissuurimot eivät puuroudu ja muussannu, kun salaattia sekoittaa. Ruissuurimoita voi olla vähän hankalampi löytää kuin vaikkapa ohraa tai riisiä mutta niitä kannattaa etsiä luontaistuote- ja ekokaupoista. Itse ostin kotimaisia ruissuurimoita Ruohonjuuresta. Suomalaista superfoodia ;)

Tässä viljasalaatissa on kokoelma sykysisiä makuja. Siinä on ruissuurimoiden lisäksi siemeniä, sieniä ja ruusukaaleja. Sieniä on salaatissa kahdessa muodossa: sekä pannulla paistettuina tuoreina herkkusieninä että kuivattuina mustatorvisieninä, jotka lisäsin ruissuurimoiden keitinveteen. Salaatti on maustettu rosmariini-vinegretillä, joka sitoo rukiin, sienien ja ruusukaalien maanläheiset maut tosi kivasti yhteen :)

Viikuna–rosmariini-browniet | Fig and rosemary brownies

Viikunat ovat minun tämän syksyn hedelmäihastus. Tai oikeastaan kyseessä on vanhan rakkauden uudelleen lämmittely, sillä maistoin tuoretta viikunaa ekan kerran lapsena jollain Kreikan lomalla.  Muistan, että paikallisella ruokatorilla vanha setä tarjosi jostain vähän oudon näköisestä hedelmästä maistiaista. Ensi puraisu mehevästä viikunasta jäi elävästi mieleeni, sillä sen pehmeä, mehukas ja aromikas maku oli jotain aivan muuta kuin, mitä olin aikaisemmin syönyt. Sitä ennen minulla oli kokemusta vain ryppyisästä kuivatusta viikunasta, jonka laimeahkoa makua tuore hedelmä ei muistuttanut yhtään.

Sitten viikunarakkauteeni tulikin vuosien mittainen tauko, sillä Suomen ruokakaupoissa ei tuoreita viikunoita juuri näkynyt. Pehmeä hedelmä on hankala kuljettaa eikä se pysy kaupan hyllyllä hyvänä pitkään. Viime vuosina viikunoita on kuitenkin alkanut ilmaantua meidänkin ruokakauppoihin. Hinnoissahan ne ovat edelleen, eikä makukaan ole aivan yhtä mehukas kuin kreikkalaisella torilla, mutta joskus niitä kaunokaisia on vain ihan pakko ostaa :)

Näissä brownieissa viikunat saavat parikseen muita Välimeren alueen makuja: rosmariinin, oliiviöljyn ja ripauksen merisuolaa. Vaikka näitä raaka-aineita käytetäänkin yleisemmin suolaisissa leivonnaisissa, ne sopivat tosi ihanasti yhteen myös makeiden viikunoiden ja tumman suklaan intensiivisen maun kanssa. 

Korealaiset mungpapu-pannarit | Korean mung bean pancakes

Taas yksi kimchi-ohje!

Korealaiset mungpavuista, kimchistä ja vihanneksista tehdyt suolaiset pannukakut ovat helppo ja nopea (kunhan muistaa laittaa pavut likoamaan :) ) alkupala tai pääruoka. Tarjosin ne soijapohjaisen dippikastikkeen ja seesamimarinoidun lehtikaalin kanssa. Ohjeesta tulee noin kolme isoa pannukakkua tai monta pienempää. Jos teet isoja pannareita, kuten minä, ne kannattaa leikata ennen tarjoilua pienemmiksi paloiksi, jotta niitä on helpompi dippailla kastikkeeseen.

Nämä proteiinipitoiset pannarit ovat gluteenittomia ja vegaanisia, joten ne sopivat useimpien ruokavalioon :)

Kolmen sipulin bing-leipä | Triple onion bing bread

Sen jälkeen, kun tein nämä Xi'anin burgerit, olen ollut tosi innostunut itä-aasialaisesta leipäkulttuurista ja leivonnasta. Jotenkin sitä on aikaisemmin ollut niin kapeakatseinen, että on ajatellut, että siellä syödään vain riisiä! Nopealla Wikipedia-haulla huomaa kuitenkin, että jo pelkästään Kiinassa on hyvin monipuolinen leipäkulttuuri. Olen löytänyt myös paljon kiinnostavan kuuloisia reseptejä, jotka yhdistävät länsimaisen ja aasialaisen leivontaperinteen.

Monet kiinalaiset leivät kypsennetään paistamalla pannulla tai höyryttämällä bambuhöyryttimessä, minkä vuoksi niiden rakenne on erilainen kuin uunissa paistetuissa länsimaisissa leivissä. Allaolevan bing-leivän kypsentämisessä hyödynnetään sekä paistamista että höyryttämistä, sillä se paistetaan valurautapannulla leivinpaperilla ja painavalla kattilalla peitettynä. Pannulla paistamisen ansiosta leivän pinnasta tulee rapea mutta, koska leivinpaperi estää kosteutta haihtumasta, se höyryttyy sisältä pehmeäksi. Bing voidaan valmistaa pelkästään vehnätaikinasta mutta sen sisään voidaan myös laittaa erilaisia täytteitä ennen kypsennystä. Minä täytin leivän hienonnetulla kevätsipulilla sekä seesaminsiemenistä, karamellisoidusta sipulista ja valkosipulista tehdyllä tahnalla.

Xi'anin burgerit | Xi'an style burgers

Syön hampurilaisia melko harvoin, mikä johtuu lähinnä siitä, että niiden valmisteluun kuluu enemmän aikaa, kuin tavallisena arki-iltana on käytettävissä. Suurena leivän ystävänä mietin kuitenkin usein, millainen olisi täydellinen täytetty leipä. Nämä Xi'anin burgerit ovat aika lähellä sitä.

Leipänä näissä burgereissa on sämpylä, joka on pannulla paistamisen ansiosta pinnalta rapea mutta sisältä pehmeäksi höyryttynyt. Täytteenä on adzukipavuista, siitakesienistä ja saksanpähkinöistä tehty pyörykkä, joka on haudutettu xi'anilaiseen tyyliin maustettussa kastikkeessa. Ennen sämpylän väliin laittamista adzukipapupyörykkä muussataan kastikkeeseensa, jotta kastikeen aromeja siirtyisi mahdollisimman paljon burgeriin. Muussatun adzukipapupyörykän lisäksi burgerin täytteenä on seesami–pähkinä-kastiketta ja limellä raikastettua avokado-korianterikastiketta. Ennen tarjoilua sämpylän väliin ujutetaan vielä lusikallinen sichuanilaista chiliöljyä, joka tuo annokseen mietoa poltetta.

Nämä burgerit tekee täydelliseksi mausteiden ja makujen harmonia, joka syntyy erilaisten komponenttien yhdistelmästä. Itse en tätä makuneroutta keksinyt, vaan tämä resepti nojaa vahvasti tähän lammasburgeri-ohjeeseen, jonka löysin Lady and Pups -blogista. Erityisesti adzukipapujen kastike on pitkän haudutusajan ansiosta aivan upean makuista! Parhaaseen lopputulokseen pääsee, kun käyttää kokonaisia mausteita, jotka jauhaa vasta juuri ennen käyttöä.

Kimchi ramen

Edellisessä postauksessa lupailin kertoa käyttökohteita kotitekoiselle kimchille. Kimchi sopii moneen paikkaan ja Koreassa sitä tarjotaankin lähes joka aterialla. Tavalllisin tapa nauttia kimchiä on syödä se riisin kanssa muun aterian lisukkeena. Tulinen salaatti maistuu yllättävän hyvältä myös leivän päälle ja tortillojen välissä. Minä kokeilin laittaa kimchiä kuumaan ramen-keittoon.

Ramenissa tärkeintä on aromikas liemi. Tässä kimchi-ramenissa liemen pohjana on siitakesienistä tehty dashi, joka on maustettu karamellisoduista sipulista, valkosipulista, korealaisesta chilitahnasta, misosta, sojakastikkeesta ja mirinistä tehdyllä maustetahnalla. Tuloksena on lämpimän mausteinen ja valkosipulinen keitto, jonka kanssa voi tarjota haluamiaan lisukkeita. Minä laitoin omaan ramen-kulholliseeni kimchiä, paistettua tofua, porkkanoita, sieniä ja kevätsipulia. Ihan täydellistä syysruokaa! :)

Kimchi

Kimchi, fermentoitu kaalisalaatti, on varmaankin tunnetuin korealainen ruokalaji. Kimchi valmistetaan yleensä kiinanakaalista, mutta siihen laitetaan usein muitakin vihanneksia, kuten vaikka porkkanaa, purjoa tai retiisejä. Tämä "korealainen hapankaali" on ärhäkämmän makuista kuin eurooppalainen vastineensa, sillä se maustetaan valkosipulilla, inkiväärillä ja gochugarulla, korealaisilla chilihiutaleilla.

Gochugarua on ollut hieman vaikea löytää Suomesta, minkä vuoksi olen aikaisemmin tehnyt vähemmän tulista valkoista kimchiä. Nyt, kun vihdoin bongasin gochugaru-pussin Aasia-markettini hyllyltä, oli pakko testata sitä perinteisintä kimchiä. Molemmat kimchit, valkoinen ja punainen, ovat mielestäni oikein hyviä ja kokeilemisen arvoisia :)

Allaolevasta ohjeesta tulee melko pieni määrä kimchiä, noin seitsemän desiä (mikä johtuu siitä, että lähikaupassani oli jäljellä tasan yksi kiinankaali..). Ohjeen voi kuitenkin helposti tuplata, jolloin valmista kimchiä saa samalla vaivalla kaksinkertaisen määrän. Kimchi säilyy hyvänä jääkaapissa useita viikkoja, kunhan huolehtii, että sitä ottaa aina puhtailla ottimilla.

Ja minkä kanssa sitä kimchiä sitten syödään (no melkein minkä vaan)? Tarjoiluehdotus tulossa blogiin myöhemmin :)

Omena–vaahterasiirappi tart tatin | Apple-maple tart tatin

Kirpeät kotimaiset omenat ovat omiaan makeaan tart tatinin, ranskalaiseen omenatorttuun. Perinteisessä tart tatinissa omenalohkoja karamellisoidaan sokerissa ja voissa mutta minä käytin niiden sijaan sakeaksi keitettyä vaahterasiirappia ja öljyä. Myös pohja on tässä tart tatinissa perinteistä poikkeava, sillä korvasin voitaikinan tavallisella piiraspohjalla, jonka maustoin kanelilla. Tein tämän hieman terveellisemmän vaihtoehdon rypsiöljyyn ja korvasin osan jauhoista hiivaleipäjauhoilla.

Halusin laittaa tart tatiniini mahdollisimman paljon omenoita, joten aloitin täytteen valmistuksen esipaistamalla omenoita uunissa. Varttitunnin paistamisen aikana omenoista haihtuu nestettä ja ne kutistuvat, jolloin niiden maku tiivistyy ja niitä mahtuu enemmän pannulle. Omenien ei tarvitse olla esipaistamisen jälkeen täysin pehmenneitä, sillä ne hautuvat vielä vaahterasiirapissa taikinakuoren alla, kun torttu laitetaan uuniin. Uunista ottamisen jälkeen tart tatinin annetaan jäähtyä pannussa hetki, minkä jälkeen torttu keikautetaan ylösalaisin tarjoilulautaselle. Kannattaa varata tätä varten lautanen, joka on pannua reilusti leveämpi siltä varalta, että kaikki vaahterasiirappi ei olisi imeytynyt omenoihin. Kun herkku on jäähtynyt hieman, sen pinnalle ripotellaan mersiuolahiutaleita. Mielestäni pieni suolaripaus korostaa ihanasti vaahterasiirapin ja omenan makeutta :)

Ylijääneitä omenankuoria ei muuten kannata heittää roskiin, vaan ne voi maustaa kanelilla ja kuivata rapeiksi omenankuorilastuiksi :)

Omena–rosmariini-granola | Apple-rosemary granola

Tämä syksyinen omena–rosmariini-granola on tehty uunissa paahdetuista kaurahiutaleista, kurpitsan- ja auringonkukan siemenistä sekä saksanpähkinöistä. Tuoreen rosmariinin lisäksi se on maustettu kanelilla ja muutamalla lusikallisella vaahterasiirappia. Tähän granolaan ei ole lisätty öljyä tai margariinia, vaan rapea, muromyslimäinen koostumus syntyy makeuttamattomasta omenasoseesta. Omenasoseen lisäksi granolassa on myös kuivattuja omenankuoria, joista tulee granolaan paitsi makua niin myös kuituja.

Löysin ohjeen kuivattuihin omenankuoriin Martha Stewartilta ja ne ovat todellinen hävikistä herkuksi keksintö! Uunissa kuivaaminen muuttaa omenankuoret hauskasti syksyn ruskalehtiä muistuttaviksi suikeroiksi, joissa on intensiivinen omenan maku. Omenankuorilastut ovat hyviä sellaisenaan naposteltuina mutta ne toimivat tosi hyvin myös granolassa.

Kun tein omenankuorilastuja, yhdelle uunipellille mahtui viidentoista pienen kotimaisen omenan kuoret. Uunissa kuivattamisen jälkeen ne painoivat 30 g ja tilavuusmittana ne kutistuivat kolmeen desiin. Omenankuorilastut voi hyvin korvata myös samalla määrällä pieniksi pilkottuja kuivattuja omenalastuja.

Silken-tofua ja soijapikkelöityjä suppilovahveroita | Silken tofu with soy pickled mushrooms

Tämä resepti on inspiroitunut japanilaisesta hiyayakko-ruokalajista. Hiyayakko on kylmä silken-tofupala, jonka kanssa tarjotaan erilaisia päällysteitä ja mausteita, kuten kevätsipulia, inkivääriä, soijakastiketta, bonito-hiutaleita, lihaa tai ohuiksi leikattuja kasviksia (ks. esimerkki tarjoilusta täältä).

Hiyayakko on Japanissa tyypillisesti kesäruokaa mutta minä tein siitä syksyisen Suomi-version tarjoamalla tofun pikkelöityjen suppilovahveroiden ja lehtikaalin kanssa. Maustoin kotimaiset sienet ja lehtikaalin japanilaisittain kevätsipulilla, seeaminsiemenillä, soijakastikkeella, paahdetulla seesamiöljyllä ja riisiviinietikalla. Mielestäni tästä tuli varsin onnistunut suomi–japani -ruokafuusio :)