Bánh Xèo

Vietnamilaisten bánh xèo -kreppien resepti on ollut odottamassa tietokoneeni kovalevyllä jo tovin ennen kuin sain naputeltua sen postaukseksi asti. Ne olivat kuitenkin liian herkulisia, että olisin voinut jättää ohjeen jakamatta täällä blogissa :)

Suolaiset bánh xèo -krepit ovat vietnamilaista katuruokaa parhaimiillaan. Kreppitaikina on tehty riisijauhoista ja siinä on nesteenä kookosmaitoa ja olutta, mikä tekee kuumalla valurautapannulla paistetuista krepeistä extrarapeita. Bánh xèot on usein täytetty lihalla tai katkaravuilla mutta nämä vegeversiot on täytetty suolaisenmakealla munakoisolla, pikkelöidyillä porkkanoilla, mungpavun iduilla ja tuoreilla yrteillä. Valmiit bánh xèot kietaistaan salaatinlehteen ja nautitaan  karamellisoidun chilikastikkeen kera.

Tämän ruuan valmistaminen on hyvä aloittaa jo edellisenä iltana, jotta pavut kerkeävät liota, porkkanat marinoitua ja kastike maustua ennen tarjoilua. Näiden esivalmisteluiden jälkeen bánh xèot valmistuvat kuitenkin sukkelaan ja ne ovat parhaimmillaan heti paistamisen jälkeen :)

Korealaiset mungpapu-pannarit | Korean mung bean pancakes

Taas yksi kimchi-ohje!

Korealaiset mungpavuista, kimchistä ja vihanneksista tehdyt suolaiset pannukakut ovat helppo ja nopea (kunhan muistaa laittaa pavut likoamaan :) ) alkupala tai pääruoka. Tarjosin ne soijapohjaisen dippikastikkeen ja seesamimarinoidun lehtikaalin kanssa. Ohjeesta tulee noin kolme isoa pannukakkua tai monta pienempää. Jos teet isoja pannareita, kuten minä, ne kannattaa leikata ennen tarjoilua pienemmiksi paloiksi, jotta niitä on helpompi dippailla kastikkeeseen.

Nämä proteiinipitoiset pannarit ovat gluteenittomia ja vegaanisia, joten ne sopivat useimpien ruokavalioon :)

Kolmen sipulin bing-leipä | Triple onion bing bread

Sen jälkeen, kun tein nämä Xi'anin burgerit, olen ollut tosi innostunut itä-aasialaisesta leipäkulttuurista ja leivonnasta. Jotenkin sitä on aikaisemmin ollut niin kapeakatseinen, että on ajatellut, että siellä syödään vain riisiä! Nopealla Wikipedia-haulla huomaa kuitenkin, että jo pelkästään Kiinassa on hyvin monipuolinen leipäkulttuuri. Olen löytänyt myös paljon kiinnostavan kuuloisia reseptejä, jotka yhdistävät länsimaisen ja aasialaisen leivontaperinteen.

Monet kiinalaiset leivät kypsennetään paistamalla pannulla tai höyryttämällä bambuhöyryttimessä, minkä vuoksi niiden rakenne on erilainen kuin uunissa paistetuissa länsimaisissa leivissä. Allaolevan bing-leivän kypsentämisessä hyödynnetään sekä paistamista että höyryttämistä, sillä se paistetaan valurautapannulla leivinpaperilla ja painavalla kattilalla peitettynä. Pannulla paistamisen ansiosta leivän pinnasta tulee rapea mutta, koska leivinpaperi estää kosteutta haihtumasta, se höyryttyy sisältä pehmeäksi. Bing voidaan valmistaa pelkästään vehnätaikinasta mutta sen sisään voidaan myös laittaa erilaisia täytteitä ennen kypsennystä. Minä täytin leivän hienonnetulla kevätsipulilla sekä seesaminsiemenistä, karamellisoidusta sipulista ja valkosipulista tehdyllä tahnalla.

Silken-tofua ja soijapikkelöityjä suppilovahveroita | Silken tofu with soy pickled mushrooms

Tämä resepti on inspiroitunut japanilaisesta hiyayakko-ruokalajista. Hiyayakko on kylmä silken-tofupala, jonka kanssa tarjotaan erilaisia päällysteitä ja mausteita, kuten kevätsipulia, inkivääriä, soijakastiketta, bonito-hiutaleita, lihaa tai ohuiksi leikattuja kasviksia (ks. esimerkki tarjoilusta täältä).

Hiyayakko on Japanissa tyypillisesti kesäruokaa mutta minä tein siitä syksyisen Suomi-version tarjoamalla tofun pikkelöityjen suppilovahveroiden ja lehtikaalin kanssa. Maustoin kotimaiset sienet ja lehtikaalin japanilaisittain kevätsipulilla, seeaminsiemenillä, soijakastikkeella, paahdetulla seesamiöljyllä ja riisiviinietikalla. Mielestäni tästä tuli varsin onnistunut suomi–japani -ruokafuusio :)

Sushiburgerit | Sushi burgers

Kaksi ruokalajia yhdistävät reseptit ovat olleet viime aikoina pinnalla – moni muistaa esimerkiksi cronutsit ja brookiet. Tyypillistä on, että näistä uudisohjeista ja niistä otetuista ruokakuvista tulee ympäri maailman leviäviä viraalihittejä. Uusin trendi näyttäisi olevan sushiburgerit. Sushiburgereissa perinteinen hampurilaissämpylä on korvattu kahdella sushiriisistä muotoilulla riisikakulla ja täytteetkin viittaavat usein Japaniin. Riisikakkujen, tai onigirien, välissä voi olla esimerkiksi tofua, kalaa tai hampurilaispihvi. Sushi ja hampurilaiset ovatkin mainio pari, sillä ne molemmat ovat pikaruokaa, joiden täytteitä voi varioida mielensä mukaan.

Kiinalaiset salaattikääröt | Chinese lettuce wraps

Olen suuri leipäruokien ystävä. Tähän itse nimeämääni kategoriaan kuuluvat kaikenlaiset pizzat, hampurilaiset, wrapit, tortillat, voileivät, piiraat, bagelit sekä suolaiset vohvelit ja letut (jne., ymmärsit varmaan idean). Niille kaikille on yhteistä se, että leivän päälle tai sisään voi laittaa melkein mitä vaan täytteitä ja viimeistellä kokonaisuuden haluamillaan päällysteillä ja kastikkeilla. Tämän reseptin kohdalla kuitenkin opin, että aina ei tarvita leipää.

Kun näin Pinterestissä useita ohjeita, joissa herkullinen kiinalaisittain maustettu täyte oli kääräisty pelkkään salaatinlehteen, kiinnostuin. Eri ohjeissa salaattikääröjen nimellä oli monta eri kirjoitusasua (mm. sung choi bao ja san choy bau) mutta  useimmille resepteille oli yhteistä se, että salaatin sisään laitettiin täytettä, johon tuli esimerkiksi sieniä, rapeita vihanneksia ja jotain proteiinia, kuten murenneltua tofua tai jauhelihaa. Kokosin monista ohjeista omien mieltymysteni mukaisen version. Minun salaattikääröjeni täytteessä oli mm. adzukipapuja, siitakesieniä ja maapähkinöitä. Lisäksi tein salaattikääröille dippikastikkeeksi makeansuolaisen hoisin(tyyppisen)-kastikkeen, joka täydensi täytteen makuja mainiosti. Salaatinlehdet toimivat täytteen ja kastikkeen kuljettimena yllättävän hyvin: ne eivät vieneet huomiota muilta ainesosilta ja mausteilta mutta ne toivat ruokaan sopivasti rapeutta ja raikkautta. Edes minä en jäänyt kaipaamaan leipää :) 

Salaattikääröjen kokoaminen on helppoa: salaatinlehdelle levitetään ensin pieni määrä kastiketta ja täytettä, minkä jälkeen lehti kääräistään nyytiksi, dipataan kastikkeessa ja nautitaan yhtenä suupalana. Salaattikääröt menevätkin kategoriaan askarteluruoka (tämä on toinen itse keksimäni ruokaluokitus...). Askarteluruualla tarkoitan sitä, että jokainen ruokailija voi koota kääröjä sitä mukaa kun syö niitä :)

Palsternakkalevite | Parsnip paté

Olen jakanut täällä blogissa viime aikoina useampia leipäreseptejä, joten on varmaan paikallaan kirjoittaa myös leivänpäällyksistä. Useimmiten levitän leivälle pähkinä- tai siementahnoja (yleensä maapähkinävoita tai tahinia), sillä niitä saa kätevästi suoraan purkista. Muita leivänpäälysklassikkoja ovat tietysti avokado ja erilaiset hummukset. En ole (vielä) kovin kokenut vegaanisten juustojen tekijä, sillä olen tehnyt vain yhtä pähkinäjuustoa. Aion kuitenkin ajatellut jatkaa kokeiluja ja laittaa onnisuneimmat reseptit myös tänne blogiin :)

Vegaanijuustojen ohjeita odotellessa laitan tänne kuitenkin yhden varsin mainion leivänpäällysreseptin. Auringonkukansiemenet ja paistettu sipuli tekevät tästä palsternakkalevitteestä maukasta ja täyteläistä. Maustoin tahnan fenkolin siemenillä, joka täydensi paistetun palsternakan makeutta mutta rosmariini kävisi varmasti myös hyvin kokonaisuuteen. Sen lisäksi, että tahna on hyvää leivän päällä, se kävisi varmasti hyvin myös dipiksi vihanneksille :)

PS. Aikaisemmin julkaisemani pinaattiwrap-resepti on saanut kivasti viraalihuomiota. Ohjetta on jaettu One green planet-sivustolla 2,8 tuhatta (!) kertaa. Lisäksi se poimittiin mukaan Feed feedin Vegan Family Friendly-listaukseen (kiitos Tiinatuuli!) ja myös Veera Rusanen nosti ohjeeni omassa Instagramissaan. Iso kiitos molemmille naisille – tällainen huomio todella lämmittää mieltä! :)

Valkoinen pizza fenkolilla ja paahdetuilla viinirypäleillä | White pizza with fennel and roasted grapes

Joo hei, kyllä minä tiedän.

Jos aikoo postata blogiin ystävänpäivään sopivan reseptin, se kannattaisi tehdä ennen ystävänpäivää. Mieluusti jopa hyvissä ajoin.

Tänä vuonna Maikin mokomin -blogin Tee tätä ystävänpäivän romanttiselle dinnerille <3 <3 -resepti julkaistaan kuitenkin vajaa viikko ystävänpäivän jälkeen. Onneksi ne elämän hyvät ihmiset ovat  ansainneet juhlahuomiota jopa kahdesti vuodessa! Lisäksi tämä pizza oli liian hyvää, jotta sen olisi voinut olla postaamatta :)

Tässä pizzassa pizzapohjan päälle on levitetty perinteisen tomaattikastikkeen sijaan pehmeän makuista sipulikermaa. Pizzan muutkin täytteet ovat hieman tavallisuudesta poikkeavia, sillä sipulikerman päällä on karamellisoitua fenkolia, paahdettuja viinirypäleitä, kapriksia ja saksanpähkinöitä. Rusinamaisen makeiksi paahtuneiden rypäleiden ansiosta pizza kävisi melkein jälkiruuasta, mutta suolaiset kaprikset tasapainottavat kokonaisuutta. Sipulikerma ja saksanpähkinät puolestaan tuovat pizzaan täyteläisyyttä eikä siihen jää kaipaamaan juustoa. Uunista ottamisen jälkeen laitoin pizzan päälle vielä rucolaa ja balsamicosiirappia, joiden maut tuovat siihen vähän pippurisuutta ja hapokkuuttaa.

Kaikenkaikkiaan tämä on ehkä paras mutta varmasti ainakin suloisin pizza, jonka olen koskaan tehnyt :)

Kikherneillä ja avokadolla täytetyt pinaattiwrapit | Spinach wraps with avocado and chickpea filling

Nämä pinaattitortillat on kyllä ehkä yksi upeimman värisistä ruuista, joita olen tehnyt. Tuore pinaatti värjäsi tortillataikinan heleän vihreäksi ja väri säilyi niissä kohtuullisesti paistamisen jälkeenkin. Laitoin pinaattitortilloihin täytteeksi kikherneistä ja avokadosta tehtyä tahnaa, jossa oli myös reilusti limeä ja tuoretta korianteria. Sen lisäksi tortillojen välissä on myös porkkanaa, punakaalia ja pinaattia. Lautasellinen väriterapiaa siis :)

Pinaatin lisääminen tortillataikinaan osoittautui hyväksi ideaksi paitsi värin vuoksi niin myös siksi, että se teki tortillataikinasta helpommin työstettävää. Minulla on monesti ollut se ongelma, että tortilloiden taikina on liian kuivaa ja murenevaa. Tällä ohjeella tehdessäni taikina oli sopivan pehmeää olematta kuitenkaan niin kosteaa, että se olisi tarttunut pöytään. Makuun pinaattilisäys ei vaikuttanut merkittävästi :) Kaupan valmiit tortillapohjat on ihan jees silloin kun ruokaa pitää saada pöytään äkkiä. Kuitenkin, jos aikaa on hetki enemmän, kannattaa kokeilla tehdä tortillapohjat itse, sillä ne ovat huomattavasti maukkaampia kuin monesti melko pahvisen ja jauhoisen makuiset einespohjat.

Leivät paputahnalla ja karamellisoidulla valkosipulilla | White bean and caramelized garlic toasts

Leivoin viime viikonloppuna ihanaa siemenleipää. Itse tehty leipä on parhaimmillaan tuoreena. Kotitekoinen leipä alkaa alkaa vaikuttaa usein jo seuraavana vähän surkealta: rapea kuori pehmenee ja muuttuu sitkeäksi ja leipä kuivuu sisältä. Edellisen päivän leipä on kuitenkin ihan parasta materiaalia lämpimiin uunileipiin. Tilkka oliiviöljyä ja muutaman minuutin paahtaminen uunissa tekee vanhoista leivänkannikoista kullanruskeita ja rapeita herkkuja.

Tein leipäviipaleiden päälle karamellisoiduilla valkosipuleilla maustettua valkopaputahnaa. Karamellisoitujen valkosipulien ohje on Yotam Ottolenghin Plenty More -kirjasta. Valkosipulien karamellisointi balsamiviinietikalla ja sokerilla maustetussa liemessä on nerokas keksintö, sillä hidas kypsentäminen poistaa valkosipulin ärhäkän maun ja muuttaa kynnet pehmeiksi ja makeiksi. Leipien lisäksi karamellisoitu valkosipuli on hyvää myös salaateissa tai pastoissa. Minä olen käyttänyt niitä myös tällaiseen quicheen.

Karamellisoidun valkosipulin lisäksi näiden leipien päällä on paahdettua kukkakaalia ja valkopapuja, jotka on mausettu Dijon-sinapilla, sitruunamehulla, ravintohiivahiutaleilla, persiljalla sekä suolalla ja pippurilla. Minä söin näitä leipiä aamupalaksi, mutta ne olisivat varmasti ihana pari myös jollekin kuumalle keitolle :)

Vegaaninen tapaspöytä (pähkinäjuusto ja tomaattihummus) | Vegan tapas board (with peppered nut cheese)

Tapas-pöytä on kiva tapa järjestää tarjottavaa rentoihin illanistujaisiin, sillä jokainen voi kasata lautaselleen niitä juttuja, joista tykkää, ja juhlien järjestäjä säästyy turhalta näpertelyltä. Pöydän anatomia muodostuu "ruuankuljettimista" (eli kekseistä, leipäviipaleista ja crackereistä), erilaisista leivänpäällyksistä sekä pikkunaposteltavista. Muutamalla erilaisella levitteellä, patonkisiivuilla ja tuoreilla hedelmäviipaleilla pääsee jo pitkälle! Alla on esimerkki siitä, millaisen tapas-lajitelman kokosin omiin kekkereihini :)

Hidas sipulikeitto | Onion soup with garlic croutons

Ruuanlaittaminen on minusta parhaimmillaan todella rentouttavaa. Kun oikein keskittyy kuorimiseen, pilkkomiseen ja paistamiseen parsimattomat sukat ja maailmantalouden synkät näkymät unohtuvat hetkeksi. Tämän sipulikeiton tekeminen käy melkein pitkästä mindfullness-harjoituksesta, sillä sen valmistumiseen menee yli kaksi tuntia. Aika onkin sipulikeiton tärkein mauste, sillä hidas kypsennys saa sipuleissa olevan sokerin karamellisoitumaan, mikä tekee niistä pehmeitä ja makeita. Karamellisoimisen jälkeen niitä haudutetaan vielä tunti tummalla oluella, mustapippurilla ja timjamilla maustetussa kasvisliemessä.

Hitautensa vuoksi tämä keitto on täydellistä sunnuntairuokaa. Sen valmistaminen ei kuitenkaan ole vaivalloista, sillä keitto tekeytyy sipulien pilkkomisen jälkeen melkolailla itsestään. Sillä välin, kun keitto hautuu, voi vaikka katsoa kasan kissavideoita, lukea hömppäromaania tai uppotua Netflixiin. Rittää, että keittoa käy aina välillä sekoittelemassa, minkä jälkeen voi jatkaa sunnuntaifiilistelyjä. Kun keitto alkaa näyttää valmiilta, kannattaa vielä nopeasti paahtaa patonkia tai muuta vaaleaa leipää uunissa. Keiton päälle revityt rapeat leipäpalaset maistuvat nimittäin melko taivaallisilta, kun ne imevät itseensä keiton paksua, suolaisenmakeaa lientä.

Temaki sushi

Jos olet joskus aikaisemminkin käynyt blogissani, saatat huomata, että se näyttää nyt erilaiselta kuin ennen. Entinen, ruskean ja vaaleanpunaisen sävyinen ulkoasu oli peräisin blogin perustamisen ajoilta. En tuolloin suunnitellut sivujen ulkonäköä juurikaan, sillä bloggaamisessa tuntui olevan paljon muutakin mietittävää ja muistettavaa. Nopeasti kasaan kyhätylle ulkoasulle kävikin niin kuin ikkunaan unohdetuille jouluvaloille. Tammikuussa sitä ajattelee, että pitäis kai nuo kohta poistaa. Huhtikuussa niitä selittelee naapureille. Kesäkuussa kääntää pään pois. Kuitenkin viimeistään elokuuhun mennessä niihin on jo tottunut.

Antaa olla – ensi jouluksi!

Aasialaiset linssipyörykät tamarind-kastikkeessa | Asian lentil balls with tamarind glaze

"Kännissä luulisi lihaksi!" kanssasyöjäni sanoi näistä linssi-pyöryköistä. Ööm.. otan tuon kohteliaisuutena.

Kahden kerroksen sushia | Sushi stack

Tykkään kaikenlaisesta turhanaikaisesta pikkunäpertelystä, joten sushin tekeminen on minusta kivaa. Makien pyörittely ja nigirien muotoilu voi kuitenkin käydä tylsäksi, jos syötävää pitäisi tehdä isommalle seurueelle esimerkiksi juhliin tai illanistujaisiin. Tällaiset kerrossushit valmistuvatkin huomattavasti nopeammin kuin perinteisemmän malliset sushit. Neliönmuotoiset suupalat myös näyttävät melko näppäriltä cocktailpöydässä :)

Siitakesieni ja adzukipapu gyozat | Shiitake and adzuki bean gyozas

Nämä adukipavuilla, siitakesienillä ja kevätsipulilla täytetyt gyozat ovat paranneltu versio aikaisemmin tekemistäni sieni-tempeh-gyozoista. Molemmissa ohjeissa gyozojen täytteenä on sieniä mutta siinä missä tempeh-gyozoissa ne ovat miedon makuisia herkkusieniä tässä uudessa versiossa on aromikkaammaan makuisia siitakesieniä. Vaihdoin myös täytteen proteiinin adzukipapuihin. Niiden hieman pähkinäinen maku sopi tosi hyvin yhteen siitakesienten kanssa ja lisäksi muussatut pavut tekivät täytteestä hyvin koossa pysyvää.

Ja pakkohan se on myöntää. Reseptin kehittelyn lisäksi tein gyozoja uudestaan, koska halusin ottaa niistä parempia kuvia. Tempeh-gyozat oli blogini lähes ensimmäinen postaus, minkä voi huomata kuvaustyylistäni. Yksi bloggaamisen palkitsevimmista puolista onkin oman kehityksensä näkeminen – sekä kokkauksessa että kuvauksessa :)

Tattarivohvelit linssi-sienilisukkeella | Buckwheat waffles lentil and mushroom filling

Yleensä vohvelit ovat jälkkäriosastoa, mutta nämä tattarivohvelit on tarkoitettu suolaiseksi syötäväksi, alkupalaksi tai pääruuaksi. Idean niiden tekemiseen sain siitä, että monissa ravintoloissa vietetään alkuvuodesta bliniviikkoja. Perinteiset blinit kohotetaan hiivalla ja paistetaan pannulla voissa, mutta minä halusin vähän oikaista tekemällä leivinjauheella kohotettuja tattarivohveleita. Käytin niissä nesteenä vaaleaa olutta, jotta ne muistuttaisivat hieman enemmän esikuviaan. Laitoin takinaan myös perunasurvosta, jotta niistä tulisi ruokaisampia.

Entä mitäs niiden vohveleiden kanssa sitten voisi syödä? Blinien kanssa tarjotaan perinteisesti mätiä, mutta kasviksia suosiva söisi mieluummin jotain muuta. Ajattelin, että linssit olisivat kiva lisuke niille. Monien linssisalaattien ongelma on kuitenkin se, etteivät ne maistu juuri miltään (tai maistuvat kylmälle hernekeitolle).

Yaki onigiri

Täytetyt riisipallot eli onigirit ovat japanilaisten peruseväs, joita myydään Japanissa varmaan jokaisessa kaupassa ja kioskissa. Niitä syödään nopeana ja helppona välipalana, joten niiden voisi ajatella olevan japanilaisten vastine meidän voileiville. Onigirit vertautuvat voikkareihin myös siinä, että niihinkin voi laittaa täytteeksi mitä vaan – merilevästä jauhelihaan. Minä laitoin niiden sisään avokadoa ja bataattia mutta täytteitä voi varioida mielensä mukaan.

Tyypillisesti onigirit syödään kylminä mutta yaki (=paistetut) onigirit ovat parhaimmillaan lämpiminä joko sellaisenaan tai esimerkiksi teriyaki-kastikkeen kanssa. Kuumalla pannulla tai grillissä paistaminen antaa riisipalloille lisämakua ja tekee niihin kauniin rapean pinnan. Ehkä yaki onigireita voisi siis pitää japanilaisina lämppäreinä? :)

Tofu Gua Bao

Baot ovat aasialaisia höyryttämällä kypsennettyjä pieniä leipiä tai taikinanyyttejä, jotka on täytetty lihalla tai kasviksilla. Länsimaissa baot teki kuuluisaksi David Changin Momofuku-ravintolat ja Suomessa niitä tarjoaa ainakin Gaijin. Näissä ravintoloissa baot täyetään lihalla mutta tofu-täytteellä niistä saa kasvisversion.

Italialainen piirakka kikhernejauhopohjalla | Italian chickpea flat bread

Tämän piirakan pohja on tehty kikhernejauhoista, joita voi ostaa etnisiä elintarvikkeita myyvistä kaupoista. Ohjeesta tulee puolikkaan uunipellin kokoinen piiraspohja. Se poikkeaa perinteisestä farinatasta siinä, että se paistetaan matalammassa lämpötilassa. Hitaamman kypsymisen ansioista leipänen pysyy pehmeänä ja muistuttaa rakenteeltaan hieman perunarieskaa.

Tämä piiras on erityisen sopiva tarjottava silloin, kun pitää huomioida useita ruokarajoitteita, koska se on gluteeniton, vegaaninen, pähkinätön ja soijaton. Makua siitä ei sen sijaan puutu! Valitsin täytteet italialaisen keittiön inspiroimana, joten siinä maistuvat balsamiviinietikka, valkosipuli, aurinkokuivatut tomaatit ja uunissa makeaksi paahdetut paprikat. Ensi kerralla laittaisin tähän myös oliiveja.