Matcha–seesami -babka | Matcha black sesame babka

Vegaanisen pullan tekeminen ei ole vaikeaa (minullakin on blogissa jo useampi pullaresepti). Rypsiöljy tai maidoton margariini korvaa voin mainiosti ja kasvimaidoissakin on mistä valita. Pullataikina onnistuu ihan hyvin kokonaan ilman kananmunaa, joten aikaisemmissa resepteissä olenkin vain jättänyt sen pois. Vaikka kananmuna ei olekaan leivonnaisen onnistumisen kannalta välttämätön, se parantaa taikinan rakennetta ja ilman sitä pullasta saattaa tulla tiivistä ja leipämäistä. Tässä reseptissä kokeilin kahta uutta tekniikkaa, joiden avulla vegaanipullasta tuli todella pehmeää ja kuohkeaa.

Ensinnäkin korvasin kananmunan aqua faballa, joka on kikherne- tai paputölkin proteiinipitoista nestettä tai kotona kypsennettyjen papujen keitinvettä. Laitoin aqua fabaa taikinaan samassa suhteessa kuin alkuperäisessä ohjeessa oli kananmunaa. Lisäksi kokeilin aasialaista tang zhong tekniikkaa, jossa pieni osa taikinan jauhoista keitetään kiisselimäiseksi seokseksi ennen taikinaan lisäämistä. Jauhojen esikypsentämisen ansiosta leivästä tulee mehevämpää ja se säilyy tuoreena pidempään. Mielestäni molemmat kikkailut kannattivat, sillä tästä taikinasta tuli pehmeimmät  vegaaniset pullat ikinä :)

Maustoin pullataikinan matchalla ja leivoin sen pullapitkoksi (tai babkaksi, jos sitä niin haluaa kutsua), jonka täytin mustista seesaminsiemenistä ja makeasta adzukipaputahnasta tehdyllä tahnalla. Vihreä tee, mustat seesaminsiemenet ja adzukipaputahna ovat japanilaisten jälkiruokien yleisimpiä makuja, joten tämä babka on yhdistelmä aasialaisia ja länsimaisia leivonnaisperinteitä :)

Tanskalainen ruisleipä | Nordic rye sourdough

Tanskassa ruisleipä on tiivis ja jykevä, siemenillä ja jyvillä ryyditetty, hapanjuureen tehty vuokaleipä. Siitä saa tehtyä ihan parhaat aaamupalaleivät tai lounaseväät, sillä se on paitsi maukasta myös täyttävää. Leivän teko vaatii aikaa, mutta tuloksena on on viljaisa, maukas ja terveellinen leipä, joka peittoaa kaupan ruisleivät mennen tullen :).

Tämä resepti on pitkän tuotekehittelyn ja googlailun tulos. Viime kesänä tein 5–6 enemmän tai vähemmän epäonnistunutta ruisleipää, minkä jälkeen kyllästyin ja unohdin koko projektin moneksi kuukaudeksi. Silloin yleisin ongelmani oli se, että leipä kohosi mukavasti uunista, mutta romahti paistamisen loppuvaiheessa. Lisäksi leipä oli usein taikinaista sisältä, mikä tosin johtui siitä, että en malttanut antaa sen jäähtyä tarpeeksi kauan ennen leikkaamista. Sitten löysin tämän mainion ohjeen, jossa ruisleivän valmistusvaiheet oli selitetty seikkaperäisesti ja gramman tarkkuudella. Muokkasin alkuperäistä ohjetta siten, että suurensin sitä 30 % ja lisäsin siihen kokonaisia rukiinjyviä. Alla on ehdotettu aikataulu leipomiseen. Ohjeesta tulee iso 2 kg painava vuokaleipä. Jos käytät tavallisen kokoista leipävuokaa, pienennä reseptiä kertomalla kaikkien ainesosien määrä 0,77 (esim. 65 g juurta -> 0,77 x 65 g = 50 g).

Chili-suklaakeksit | Roasted cocoa and chili oil cookies

Jos tykkäät syödä suklaasi mieluiten lempeän ja makeana maitosuklaana, nämä keksit eivät ole sinua varten. Sen sijaan, jos korkea kaakoprosentti on sinulle hyvän suklaan mitta ja pidät hienovarisesta chilin poltteesta, suosittelen testaamaan tätä ohjetta.

Käytin näissä chilisuklaakekseissä kaakaojauhetta, jonka paahdoin uunissa ennen leipomista. Pitkäänkestävä paahtaminen alhaisessa lämpötilassa aiheuttaa kaakaon sisältämien proteiinien ja sokerien välillä maillard-reaktion, joka muuttaa kaakaojauheen makua intensiivisemmäksi ja täyteläisemmäksi (lähde Chefs Steps). Samainen makua maillard-reaktio tapahtuu myös esimerkiksi, kun sipuleita karamellisoi hitaasti pannulla.

Koristelin valmiit keksit chiliöljyllä notkistetulla tummalla suklaalla ja merisuolahiutaleilla. Nämä makeansuolaiset ja mausteiset keksit eivät ehkä ole kaikkien mieleen, mutta minua niiden kompleksinen maku miellytti :)

Chai-persimonkakku | Chai persimmon cake

Tänä syksynä lempijuomani on ollut masala chai, intialainen mausteinen teelatte. Tämän postauksen resepti on kuin masala chai syötävässä muodossa, sillä tein kakun, jossa on mustaa assam-teetä, kanelia, inkivääriä, muskottipähkinää ja kaardemummaa. Musteiden ja teen lisäksi kakussa on soseutettua persimonia, joka tekee kakusta mehevän ja korvaa osan sokerista ja rasvasta. Kakussa on myös teessä pehmitettyjä keltaisia rusinoita sekä paahdettuja saksanpähkinöitä makua ja suutuntumaa tuomassa. Kakku on verrattaen vähäsokerinen, joten kandeeratut saksanpähkinät ja sitruksinen tahini-kuorrute sopivat siihen hyvin ilman, että kokonaisuudesta tulee äklömakea.

Tämä kakku on sesonkiruokaa monessa mielessä, sillä persimonit ja sitrukset ovat nyt parhaimmillaan ja lisäksi kakun mausteiset maut tuovat mieleen joulupiparit. Se onkin omiaan pikkujouluihin ja muihin iltateetunnelmointeihin :)

Kaakaohapanjuurileipä | Cocoa sourdough

Kaakaojauhe antaa tälle hapanleivälle syvän tumman värin ja vivahduksen suklaan voimakasta aromia. Kaakaon lisäksi leipään tuovat makua kuivatut viikunat ja paahdetut hasselpähkinät. Vaikka siinä on useita makeista leivonnaisista tuttuja raaka-aineita, taikina itsessään ei ole makea, joten leipä sopii myös suolaisille päällysteille. Minusta tämä leipä oli tosi ihanaa tahinin kanssa :) 

Kolmen sipulin bing-leipä | Triple onion bing bread

Sen jälkeen, kun tein nämä Xi'anin burgerit, olen ollut tosi innostunut itä-aasialaisesta leipäkulttuurista ja leivonnasta. Jotenkin sitä on aikaisemmin ollut niin kapeakatseinen, että on ajatellut, että siellä syödään vain riisiä! Nopealla Wikipedia-haulla huomaa kuitenkin, että jo pelkästään Kiinassa on hyvin monipuolinen leipäkulttuuri. Olen löytänyt myös paljon kiinnostavan kuuloisia reseptejä, jotka yhdistävät länsimaisen ja aasialaisen leivontaperinteen.

Monet kiinalaiset leivät kypsennetään paistamalla pannulla tai höyryttämällä bambuhöyryttimessä, minkä vuoksi niiden rakenne on erilainen kuin uunissa paistetuissa länsimaisissa leivissä. Allaolevan bing-leivän kypsentämisessä hyödynnetään sekä paistamista että höyryttämistä, sillä se paistetaan valurautapannulla leivinpaperilla ja painavalla kattilalla peitettynä. Pannulla paistamisen ansiosta leivän pinnasta tulee rapea mutta, koska leivinpaperi estää kosteutta haihtumasta, se höyryttyy sisältä pehmeäksi. Bing voidaan valmistaa pelkästään vehnätaikinasta mutta sen sisään voidaan myös laittaa erilaisia täytteitä ennen kypsennystä. Minä täytin leivän hienonnetulla kevätsipulilla sekä seesaminsiemenistä, karamellisoidusta sipulista ja valkosipulista tehdyllä tahnalla.

Xi'anin burgerit | Xi'an style burgers

Syön hampurilaisia melko harvoin, mikä johtuu lähinnä siitä, että niiden valmisteluun kuluu enemmän aikaa, kuin tavallisena arki-iltana on käytettävissä. Suurena leivän ystävänä mietin kuitenkin usein, millainen olisi täydellinen täytetty leipä. Nämä Xi'anin burgerit ovat aika lähellä sitä.

Leipänä näissä burgereissa on sämpylä, joka on pannulla paistamisen ansiosta pinnalta rapea mutta sisältä pehmeäksi höyryttynyt. Täytteenä on adzukipavuista, siitakesienistä ja saksanpähkinöistä tehty pyörykkä, joka on haudutettu xi'anilaiseen tyyliin maustettussa kastikkeessa. Ennen sämpylän väliin laittamista adzukipapupyörykkä muussataan kastikkeeseensa, jotta kastikeen aromeja siirtyisi mahdollisimman paljon burgeriin. Muussatun adzukipapupyörykän lisäksi burgerin täytteenä on seesami–pähkinä-kastiketta ja limellä raikastettua avokado-korianterikastiketta. Ennen tarjoilua sämpylän väliin ujutetaan vielä lusikallinen sichuanilaista chiliöljyä, joka tuo annokseen mietoa poltetta.

Nämä burgerit tekee täydelliseksi mausteiden ja makujen harmonia, joka syntyy erilaisten komponenttien yhdistelmästä. Itse en tätä makuneroutta keksinyt, vaan tämä resepti nojaa vahvasti tähän lammasburgeri-ohjeeseen, jonka löysin Lady and Pups -blogista. Erityisesti adzukipapujen kastike on pitkän haudutusajan ansiosta aivan upean makuista! Parhaaseen lopputulokseen pääsee, kun käyttää kokonaisia mausteita, jotka jauhaa vasta juuri ennen käyttöä.

Sitruunalla ja Earl Greylla maustettu unikonsiemenkranssi | Lemon, Poppy seed, and Earl Grey Kringel

"Onpas erikoisen makuista", "mikäs tämä maku on?" ja "tämähän on... hyvää?" olivat koemaistajieni varovaisen tyytyväiset ensireaktiot tästä pullasta. Loiva varautuneisuus on ymmärrettävää, sillä pikimustan unikonsiementäytteen vuoksi tämä pulla ei näytä eikä maistu perinteiseltä kanelikierteeltä tai hillopullalta. Unikonsiemeniä ei Suomessa käytetä kovin paljoa, mutta erityisesti Itä-Euroopassa ne ovat yleinen  raaka-aine sekä suolaisissa että makeissa ruuissa. Minäkään en ollut aikaisemmin ostanut niitä mutta nyt olen tosi tykästynyt niiden pähkinäiseen makuun.

Sitruuna on unikonsiementen klassinen makupari ja sitruuna puolestaan sopii yhteen mustan Earl Grey -teen kanssa, mistä sainkin idean yhdistää ne kaikki pullan täytteessä. Lopputulos oli mielestäni tosi hyvä, sillä kirpeän raikas sitruuna ja pehmeä musta tee tasapainottivat unikonsiementen makua. Tämä pullakranssi ei ole liian makea ja se oli parhaimmillaan paistamista seuraavana päivänä, kun sen maut olivat tasapainottuneet, jolloin sitruuna tuli selkeämmin esille. Tein kuvissa näkyvän unikonsiemenkranssin pääsiäiseksi, mutta se sopii hyvin kaikkiin kevään teehetkiin. Musta Earl Grey -tee, maidolla tai ilman, on tietenkin täydellinen kumppani tälle kahvipöydän katseenvangitsijalle :)

Kierreleipä aurinkokuivatuilla tomaateilla | Sundried tomato swirl bread

Tämän leivän resepti on muokattu tästä saksanpähkinä-karpaloleivän ohjeesta. Jätin taikinasta pähkinät ja karpalot pois mutta laitoin leivontavaiheessa sen sisään aurinkokuivattuja tomaatteja, jotka olin soseuttanut tahnaksi. Punainen tahna teki leipään hauskoja kierteitä ja sen sisältämä öljy teki leivästä todella pehmeää. Aurinkokuivattujen tomaattien maku oli aivan tuoreessa leivässä melko mieto mutta maku oli voimakkaampi, kun leipä oli kunnolla jäähtynyt. Kannattaa siis malttaa odottaa! :)

Suklaakakku mustikka–mantelimoussella | Chocolate cake with blueberry and almond mousse

Täytekakkujen tekeminen on minusta todella palkitsevaa. Sen lisäksi, että on kiva miettiä kakun makuyhdistelmiä, nautin myös siitä, että voin luoda jotain kaunista. Pidän eniten tällaisesta naked cake koristelutyylistä, jossa kakun reunat jäävät paljaiksi. Koristelu, joka näyttää vähän puolitiehen jätetyltä, on näyttävä, minimalistinen ja kaunis. Kun kakun reunoilla ei ole kermavaahtoa tai kuorrutusta, siitä ei myöskään tule liian makea tai raskas, mikä on joskus täytekakkujen ongelma. Ja lisäbonuksena on tietysti vielä helppous :)

Tämän kakun makupareiksi valistin mustikan ja suklaan. Kakku koostuu kolmesta suklaakakkupohjasta, joiden välissä on mustikkahilloketta ja mustikka–mantelimoussea. Halusin tehdä kakusta pienen mutta korkean, joten paistoin erikseen kolme paksua kakkupohjaa. Mustikkamousse on tehty muutoin samalla ohjeella kuin  tämä mantelimascarpone mutta lisäsin siihen pakastekuivatuista mustikoista tehtyä mustikkajauhetta. Mustikkajauhe toi mousseen kauniin värin lisäksi myös mustikan marjaisen maun. Myös koristelussa luotin simppeliin linjaan, sillä koristelin kakun vain muutamalla kourallisella pensasmustikoita. Chilestä tuodut marjat eivät ehkä ole kovin ekologisia mutta tummansiniset jättimustikat näyttivät todella kauniilta valmiin kakun pinnalla :)

Saksanpähkinä–karpaloleipä | Walnut and cranberry bread

Varoitus: tämä postaus sisältää semi-henkevää naistenlehtipohdintaa. 

Aika on ylellisyyttä. En ole mitenkään kiireinen ihminen, mutta kuitenkin usein minusta tuntuu, että sen jälkeen, kun arjen perusjutut on hoidettu, vuorokauden tunnit käyvät vähiin. Ja ainakin minulle käy helposti niin, että kiireessä kivatkin jutut kiristyvät velvollisuuksiksi. On tärkeää, että elämässä on väljyyttä "haluaisin tehdä" asioille sen sijaan, että se olisi täynnä "pitäisi tehdä" asioita.

Minulle ylellisyyttä on esimerkiksi se, että on aikaa tehdä leipää, jota kohotetaan puoli vuorokautta, vaivataan käsin ja paistetaan melkein tunti. Ja tietysti parasta on se, että voi sitten rauhassa nauttia työnsä tuloksista :)

(Näiden aasinsiltojen kautta pääsemme tämän postauksen reseptiin)

Valkoinen pizza fenkolilla ja paahdetuilla viinirypäleillä | White pizza with fennel and roasted grapes

Joo hei, kyllä minä tiedän.

Jos aikoo postata blogiin ystävänpäivään sopivan reseptin, se kannattaisi tehdä ennen ystävänpäivää. Mieluusti jopa hyvissä ajoin.

Tänä vuonna Maikin mokomin -blogin Tee tätä ystävänpäivän romanttiselle dinnerille <3 <3 -resepti julkaistaan kuitenkin vajaa viikko ystävänpäivän jälkeen. Onneksi ne elämän hyvät ihmiset ovat  ansainneet juhlahuomiota jopa kahdesti vuodessa! Lisäksi tämä pizza oli liian hyvää, jotta sen olisi voinut olla postaamatta :)

Tässä pizzassa pizzapohjan päälle on levitetty perinteisen tomaattikastikkeen sijaan pehmeän makuista sipulikermaa. Pizzan muutkin täytteet ovat hieman tavallisuudesta poikkeavia, sillä sipulikerman päällä on karamellisoitua fenkolia, paahdettuja viinirypäleitä, kapriksia ja saksanpähkinöitä. Rusinamaisen makeiksi paahtuneiden rypäleiden ansiosta pizza kävisi melkein jälkiruuasta, mutta suolaiset kaprikset tasapainottavat kokonaisuutta. Sipulikerma ja saksanpähkinät puolestaan tuovat pizzaan täyteläisyyttä eikä siihen jää kaipaamaan juustoa. Uunista ottamisen jälkeen laitoin pizzan päälle vielä rucolaa ja balsamicosiirappia, joiden maut tuovat siihen vähän pippurisuutta ja hapokkuuttaa.

Kaikenkaikkiaan tämä on ehkä paras mutta varmasti ainakin suloisin pizza, jonka olen koskaan tehnyt :)

Pinaattileipä karamellisoidulla sipulilla | Spinach bread with caramelized onions

Ostin reilu viikko sitten jättipussillisen pinaattia. Sen jälkeen, kun olin tehnyt siitä wrappeja ja muutaman muhkean salaatin, sitä riitti vielä leipätaikinaankin.

Pinaatin lisäksi tässä leivässä on saksanpähkinöitä ja karamellisoitua sipulia. Hidas paistaminen matalalla lämmöllä tekee sipulista makeaa ja koostumukseltaan lähes hillomaista. Karamellisoitu sipuli maistui leivässä hyvin selkeästi ja sen maku vain voimistui, kun leipä oli kunnolla jäähtynyt. Sipulihilloke toi leipään lähes voimaista makua (vai voinomaista? buttery? voi tätä suomen kieltä :D), vaikka leivässä onkin vain vähän rasvaa. Saksanpähkinät lisäsivät leipään kivasti rouheutta mutta niiden maku jäi aika lailla karamellisoidun sipulin varjoon.

Tämä leipä on kohotettu leivinjauheella ja ruokasoodalla, joten sitä ei tarvitse vaivata eikä kohottaa. Leipä valmistuukin tosi sukkelaan sen jälkeen, kun sipulit on paistettu ja pähkinät paahdettu. Käytin taikinassa nesteenä vaaleaa olutta, joka toi leipään paitsi maltaista makua niin myös kuohkeutta. Kuten useimmat leivinjauheella kohotettavat leivät ja leivonnaiset, tämäkin leipä on parasta paistamispäivänään. Minä laitoin leipäviipaleiden päälle tahinia, kurkkuviipaleita ja muutaman rouhaisun suolaa ja pippuria. Voin kertoa, että oli hyvää :)

Ps. Jos olet yhtä ihastunut karamellisoidun sipulin ja oluen makuyhdistelmään kuin minä, tsekkaa myös tämä sipulikeitto-resepti :)

Kikherneillä ja avokadolla täytetyt pinaattiwrapit | Spinach wraps with avocado and chickpea filling

Nämä pinaattitortillat on kyllä ehkä yksi upeimman värisistä ruuista, joita olen tehnyt. Tuore pinaatti värjäsi tortillataikinan heleän vihreäksi ja väri säilyi niissä kohtuullisesti paistamisen jälkeenkin. Laitoin pinaattitortilloihin täytteeksi kikherneistä ja avokadosta tehtyä tahnaa, jossa oli myös reilusti limeä ja tuoretta korianteria. Sen lisäksi tortillojen välissä on myös porkkanaa, punakaalia ja pinaattia. Lautasellinen väriterapiaa siis :)

Pinaatin lisääminen tortillataikinaan osoittautui hyväksi ideaksi paitsi värin vuoksi niin myös siksi, että se teki tortillataikinasta helpommin työstettävää. Minulla on monesti ollut se ongelma, että tortilloiden taikina on liian kuivaa ja murenevaa. Tällä ohjeella tehdessäni taikina oli sopivan pehmeää olematta kuitenkaan niin kosteaa, että se olisi tarttunut pöytään. Makuun pinaattilisäys ei vaikuttanut merkittävästi :) Kaupan valmiit tortillapohjat on ihan jees silloin kun ruokaa pitää saada pöytään äkkiä. Kuitenkin, jos aikaa on hetki enemmän, kannattaa kokeilla tehdä tortillapohjat itse, sillä ne ovat huomattavasti maukkaampia kuin monesti melko pahvisen ja jauhoisen makuiset einespohjat.

Vadelma-macaroonit | Raspberry macaroons

Macaroonit ovat marenkimaisia kookos-mantelikeksejä. Ne eivät kuitenkaan ole sama asia kuin macaronit, jotka ovat kahdesta marenki-mantelipikkuleivästä muodostettuja täytekeksejä (lue lisää aiheesta The Kitchnin tekstistä Macaroons vs Macarons). Macaroonit ovat paitsi ulkonäöltään rustiikkisempia niin myös valmistusprosessiltaan yksinkertaisempia kuin macaronit, jotka ovat oikein kuuluisia siitä, että ne ovat oikukkaita onnistumaan. Sen sijaan macaroon-keksien kanssa ei tarvitse stressata sitä, kohoaako jalka tai tursuuko täytekreemi. Macaroonit tehdään yksinkertaisesti kääntelemällä mantelijauhe, kookoshiutaleet ja mahdolliset muut makuaineet kovaksi vatkatun marenkivaahdon sekaan, minkä jälkeen keksimassasta pudotellaan lusikalla pieniä kasoja leivinpaperille. Ei siis myöskään tarvetta lämpömittareille, pursotinpusseille tai taikinamassan seisottamiselle!

Vaikka macaroonit eivät ehkä näytä yhtä eleganteilta kuin macaronit, maku on näissäkin kekseissä varsin ihana. Perusraaka-aineiden, sokerin, mantelijauheen ja kookoshiutaleiden, lisäksi niihin voi laittaa haluamiaan makuaineita. Minä päädyin maustamaan macaroonini vadelmilla, sillä olen jo aikaisemmin todennut, että vadelmat ja mantelit ovat hyvä yhdistelmä. Näissä kekseissä kirpeän makeat vadelmat ja pehmeät mantelit ne saivat kaverikseen vielä kookoksen, mikä teki kekseistä todella hempeän makuisia. Sekä makunsa, että hattarapilveltä näyttävän ulkomuotonsa ansiosta nämä sopisivatkin ihanasti vaikkapa prinsessakutsujen pikkuleiviksi :) Rakenteeltaan macaroon-keksit ovat keveitä ja rapeita mutta myös hieman sitkeitä puraistaessa, jolloin ne alkavat melkein sulaa suuhun. Macaroonit ovat myös siitä hyviä herkkupaloja, että ne ovat gluteenittomia ja melko vähärasvaisia.

Näiden vegaanisten macaroonien marenki tehdään kikhernetölkin proteiinipitoisesta liemestä (engl. aqua faba), joka vaahtoa aivan kuten kananmunan valkuainenkin. Marenkivaahdon voi toki tehdä toki useimpien muidenkin säilykepapujen nesteestä. Vegaanisen marengin tekoon pätevät samat säännöt kuin kananmunaversioonkin: työvälineiden on oltava todella puhtaita ja rasvattomia, jotta vaahto onnistuisi. Olen aikaisemmin tehnyt kikhernetölkin liemestä vegaanisen pavlovan, sekä käyttänyt sitä sokerikakkupohjassa, matcha-täytekakussa ja vegaanisessa majoneesissa. Ihme ainetta, sanon minä! Lisää inspiraatiota kikhernetölkin liemen käytöstä voi hakea tästä Vegan Meringue -Facebook-ryhmästä. :)

Tähtipulla rusinatäytteellä | Star bread with raisins

Osallistun tällä postauksella Sun Maidin ja Ruoka.fi:n 100 tapaa käyttää rusinaa -blogihaasteeseen, jossa pitää (arvasitte varmaan), tehdä ruokaa rusinasta. Kun päätin osallistua täähän blogihaasteeseen, mietin mihin rusinoita yleensä laitetaan.

Pullaan

Miso-suklaahippukeksit | Miso chocolate chunk cookies

Crispy or chewy?

Tough or soft?

Cakey or fudgy?

Thin or thick?

Bite-sized or palm-sized?

Milk chocolate or dark chocolate?

With or without raisins?

Or perhaps some sprinkles on top?

Kun selailee (amerikkalaisia) leivontablogeja, huomaa nopeasti, että suklaakeksi ei ole vain suklaakeksi. Jokaisella näyttää olevan mielipide siitä, mitkä ominaisuudet tekevät suklaahippukeksistä täydellisen. Keksireseptien valtavaa valikoimaa kuvaa se, että Google löytää hakusanoilla perfect chocolate chip cookies yli 7,6 miljoonaa tulosta.

Kesäkakku: vadelmia, mantelia ja mesiangervoa | Almond and elderflower cake with raspberries

Aikaisemmin pidin marjojen poimimista melko turhanaikaisena puuhasteluna (eli aikaisemmin tykkäsin vain syödä marjoja). Yksitoikkoinen metsässä tai marjapuskassa kykkiminen ei vastannut mielikuvaani hauskasta kesäpäiväsn ajanvietteestä.

Tänä kesänä olen kuitenkin ymmärtänyt, että marjojen poimiminen on oikeastaan aika meditatiivista. Yksinkertainen rutiini, jota ei voi tehdä väärin. Löytämisen ilo, kun huomaa vielä paremman marja-apajan. Metsän hiljaisuus. Omat ajatukset. Verkkaisesti täyttyvä marjasanko.

Myönnän, olen henkiseltä iältäni eläkeläinen.

Mutta ainakin sain vadelmakakkua.

Punasipuli tart tatin | Red onion tart tatin

Tällä viikolla tein kirpparilta mahtilöydön: hyvässä kunnossa olevan valurautapannun! Luottamukseni tähän yksilöön herätti se, että pannun pohjassa oli teksti "WÄRTSILÄ MADE IN FINLAND". Tällä haavaa Wärtsillä taitaa keskittyä hieman isompien rautakappaleiden tekemiseen...

Pullapohjainen mustikkapiirakka | Finnish blueberry pie

Kun some on alkoi olla täynnä kuvia kukkuroillaan olevista marjasangoista ja aamupalapöydässä Hesarikin vielä painosti, minunkin oli pakko lähteä poimimaan mustikoita. Nappasin ämpärin käteen ja repun selkään ja painuin metsään. Ja siellähän niitä oli: sinisiä palleroita vieri vieressä. Ajatella, että Suomen metsistä saa hakea tällaisia aarteita ihan ilmaiseksi.